”Tummuessa illan, luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu, niin moni koira uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa, ne onnellisna nukahtaa.
Nähden unta ystävistä, perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.”

Kaksipäiväinen koiranäyttely Paimiossa. Sadetta lauantaina ja aurinkoa sunnuntaina.

(Ch Wildax Jimmy Choo – Ch Nevicata’s Oona Deppei)
Sad news came from my friend Barbora; beloved Grace had passed away.

Toiset vaan ovat hurmaavia koko ikänsä ja lähtevät saappaat jalassa, ilman ennakkovaroituksia. EinoMiäs eli koko elämänsä perheensä terapiakoirana, kuumavesipullona peiton alla, leikkien ja pinkoen määrätietoisesti oman kuononsa mukaan. Suurmiehet ovat sellaisia.

Pieni eloisa Paavo oli sanan varsinaisessa merkityksessä elämän merkki, loppumattoman ilon suurlähettiläs, arkinen tuki ja turva elämän tuulisella merellä, Anssin ja Emman perheen arjen kuningas ja pelasturengas – vastuullisista vastuullisin tehtävä, jonka Paavo hoiti loppuun asti suurella sydämellä.

On aika kiittää Sharonia ja Niinaa, rakas pieni Carolina on tähtitaivaan kirkkain tähti.

Pieni kanadanhanhi, kiljukaulojen kuningas on poissa.

Jokaisella koiralla on pieni ministerin ”salkku” mukanaan kun ne syntyvät.

On koiria ja KOIRIA. Hugo oli KOIRA;

Suurisydäminen bostonlady Luula on poissa.