Koiran toiminta yllättävässä tilanteessa on mielenkiintoista seurattavaa. Metsissämme liikkuu karhun, suden, ilveksen ja villisian lisäksi lukuisia koiria omistajineen eikä ole tavatonta, että villieläinkohtaamisia tulee eteen. Olen ollut karhun kanssa samalla lenkkipolulla näköetäisyydellä toisistamme ja silloin olen ollut suuresti iloinen siitä kun koira reagoi epätavalliseen poluntallaajaan ja antaa minulle mahdollisuuden perääntyä. Lue lisää… »
Suru-uutinen saapui kevään kauniina päivänä: pikku-Tintti on tassutellut sateenkaarisillalle.
Nopeasti edennyt sydämen vajaatoiminta vei voimat. Lämpimät ajatukseni, kiitokseni Tintin hyvästä hoidosta, lohdutukseni Maaretille & Hessulle – kauniit muistot jäävät, kun Tintti ja rakas ystävä bokseri-Maisa kirmaavat kimpassa koirien taivaassa.
Takapihan heinikossa loikkelehtivat meidän pääsiäispupumme – koiria ei päästetty ”samaan kuvaan”…
Näillä tunnelmilla toivotamme kaikille rauhallista, iloista ja pupumaista pääsiäistä! Lue lisää… »
Suru-uutinen tavoitti meidät aamulla: Olivia on nukkunut pois kotonaan Thaimaassa.
Lentolippu Suomeen oli jo ostettuna, mutta Olivia päätti toisin: kylmään en enää palaa.
Toukon ”sisko”, Katrin ja Justuksen karvainen tytär, omapäinen ja alati huumorintajuinen Olivia sai hautajaiset
buddhalaisin menoin, kaunis tapahtuma. Lue lisää… »
Rentoa menoa uudenvuoden yönä ja mallia näyttää Alexander’s Lewis Expedition ”Lewis”.
Kiitos ystävät vuodesta 2016 – Ystävät ovat perhe, jonka saa valita.
Oliko se tonttu vai uniko vaan?
Silmäni ummistan ja lapsuuden jouluista unta nään;
pienen pienistä tontuista, vikkelistä ja puuhakkaista.
Nurkan takaa ne kurkistaa, laskee kiltit tytöt ja pojat.
Olinhan minä yksi.
Joulurauhan laskeutuessa tienoon ylle, joulusaunan kutsuessa lauteille, kynttilän liekin lepatuksessa The Heimopäällikkö joukkoineen kiittää tiimiläisiään joulumuistamisista, korteista, kuvista ja halauksista! Hyvää Joulua!
Alla oleva juttu on julkaistu Raumalainen.fi nettilehdessä!
Vanhassa Raumassa liikkui sunnuntai-iltapäivänä hauskan näköinen kulkue, johon kuului kymmenen talvitamineisiin puettua bostoninterrieriä ja sekalainen määrä koirien huoltajia lapsineen.
Alla oleva juttu on julkaistu Dagmaaria palvelukodin omilla nettisivuilla!
Kroh, kroh, pusi, pusi, pusi
Suomalainen palvelukoti sai jälleen vieraakseen tassukavereita. Tällä kertaa kyläilyllä kävi neljä ihastuttavaa bostoninterrieriä omistajineen sekä bostoninterrierien kasvattaja. Ihan läheltä eivät vieraat olleet, sillä he olivat tulleet Kankaanpäästä ja Laitilasta asti, ja kasvattaja jopa Heinolasta saakka. Lue lisää… »
Hei vaan kaikki kansa! Täällä äänessä on tällä kertaa Väinö Viljami Ensimmäinen, kavereiden kesken Väiski. Nyt syksyn jo kolkutellessa ovella, ajattelin kertoa teille hieman heinäkuisesta matkastani (29.7-31.7) kotikonnuilleni Slovakiaan. Lue lisää… »
Saaran omistajan Sirpan muistokirjoitus kertoo koiran omistamisen kirkkaimman tarkoituksen, ilot ja surut.
”Elimme Saaran kanssa täyttä elämää huolimatta siitä tiedosta, että imusolmukesyöpä vie voiton jossain vaiheessa. Päätimme, että sitä ei kiusata sytostaateilla tai kortisonilla, koska parannusta ei ole. Lupasimme, että toimimme heti, kun elämänlaatu kärsii. 13.6.2016 tuli se päivä, jolloin eläinlääkärin avustuksella saatoimme Saaran Sateenkaarisillalle. Haluamme ajatella että siellä on tuttuja vastassa ja kaikille bossuille auringonottopaikka vihreällä ruoholla ikuisessa kesässä.
Kiitos Saara, että olit elämämme valo. Kasvatit kaksi teiniä ylioppilaaksi. Olit se katalysaattori, jonka avulla säilytettiin keskusteluyhteys läpi murrosiän pahimpienkin myrskyjen. Se, josta huolehtiminen ylitti kiukunpuuskat. Se, joka touhuillaan toi iloa niihin vaikeisiinkin päiviin, joita perheenä kohtasimme. Ja valloitit vielä Lapinkin tässä parin viimeisen vuoden aikana. Se on aika paljon tehty pieneltä koiralta. Siksi itkemme nyt ennen kuin sydäntä raastava suru ja ikävä muuttuvat kauniiksi muistoiksi.”
Saara oli helmi joukossamme. siitä suuri kiitos teille. Lämmin halaus Sinulle Sirpa perheinesi!