Deana At Nevicata’s z Certovej Záhrady ”MantaAdalmiina” teki bostonihistoriaa Sievissä! Det gjordes bostonterrier historia i Sievi!

Lisää kommentti

Click here for the Swedish version!

Sievissä tehtiin bostonihistoriaa: Mantalle jälkikokeesta ykköstulos!
Pieni bostoniporukkamme oli vuoden verran harjoitellut metsästyskoirien jäljestyskoetta pitäen vain talvitauon. Kevään tullen viralliseen Mejä-kokeeseen olivat valmiita Manta, Nade ja Brindi. Nade veti sitten roskan nenään ja Brindille tuli juoksu, joten näytön paikka lankesi yksin Mantan osaksi. Lauantai-aamuna autoon pakkautuivat siis Minna, Manta ja Annukka, joka lupautui ottamaan kuvia ja osallistumaan jälkitalkoisiin. Sieviin ei ajeta Helsingistä hetkessä. Reissu kesti kuusi tuntia tankkaustaukoineen. Määränpäänä oli Urjanlinnan leirintäalue, jossa majoituttiin pikkuiseen mökkiin. Totesimme, että tanskandogin kanssa homma ei olisi onnistunut.

Parkkipaikalla pidettiin jälkitalkoolaisten kokoontuminen iltapäivällä. Kokeissa on tapana, että osallistujat tekevät toisilleen koejäljen. Olimme ensi kertaa asialla, joten pyysimme ja pääsimme tekemään kolme jälkeä hyvin kokeneen jäljentekijän kanssa, kaksi AVO -luokan jälkeä ja yksi VOI -luoka jälki. Jälkiä oli toki tehty harjoituksissa ja suunnistaminen onnistui ihan hyvin, mutta koejäljen piilomerkkaaminen oli asia, joka piti käytännössä nähdä. Seuraavana päivänä meidän sitten pitäisi toimia tuomarin apuna oppaina AVO -luokan jäljellä ja osata kertoa, missä jälki kulloinkin menee siltä varalta, että koira eksyy. Myös kulmista piti varoittaa tuomaria hyvän aikaa etukäteen.

Jälkien teko onnistui mukavasti avarassa, tasaisessa kangasmetsässä. Merkitsimme jäljen alkuun sen tekoajankohdan tuomaria varten. Veretimme jäljen saman tien vetämällä perässä veristä sientä. Kulmia jäljelle tuli kaksi, ja kumpaankin paikkaan valutettiin lisää verta. Ne olivat paikkoja, joissa haavoittunut saaliseläin oli ikään kuin levännyt. Jäljen loppuun tiputettiin vielä tippa. Ennen kuin jälki seuraavana päivänä ajettaisiin, tähän ”kaatoon” käytäisiin viemässä hirven sorkka. Avoimen luokan jälki oli reilut 900 metriä pitkä, voittajaluokan jälki tätä pitempi ja mutkikkaampi. Siellä myös piti nostaa sieni maasta osaksi aikaa vaikeuttamaan koiran työtä.

Jätimme leirintäalueen tanssit väliin ja menimme aikaisin nukkumaan, jotta olisimme valmiita tositoimiin aamukahdeksalta. Tapasimme silloin kokeen päätuomarin, joka piti alkupuhuttelun ja antoi ohjeita. Mukana oli muitakin ensikertalaisia. Kaikki koirat olivat eri rotuisia, noutajia, mäyräkoira, saukkokoira ja skyenterrieri. Manta oli hiukan erikoinen ilmestys siinä joukossa. Kokeen aluksi tämä sekalainen seurakunta vietiin syrjemmälle metsään ja sidottiin jälkiliinoista puihin. Kohta kajahti haulikonlaukaus, mutta koirat eivät sitä säikkyneet. Kaikki läpäisivät ampumakokeen, joten kaikki pääsivät koejäljelle.

Manta ei onneksi ollut ihan ensimmäinen, vaan saattoi rentoutua rauhassa emäntänsä kanssa autossa. Silti oli tuuria, että arpalappu osui jo seuraavaan lähtöön, sillä luvattua pilvistä päivää ei tullutkaan. Metsässä lämpötila nousi koko ajan, mikä tekee jäljestyksen koiralle aina rankemmaksi. Manta tiesi hyvin, että kun pannaan valjaat ja liina, seuraa jäljestystä. Se odotteli päätuomaria kärsimättömänä jäljen päässä. Kun tuomari tuli, opas osoitti jäljen alun ja koira lähti tarmokkaasti jäljestämään. Onneksi jälki jatkui aluksi kostealle, varjoisalle rämeelle jossa hajujälki pysyi hyvin ja koiran oli helppo edetä. Kulma löytyi pienen hakemisen jälkeen. Kangasmetsässä Manta eteni hyvin, mutta kuuma ja kuiva sää vei koiran voimia. Jälki kuitenkin löytyi aina uudelleen, ja toinen kulmakin tuli vastaan.
Kaadolla Manta löysi kuivan sorkan sijaan pakasteesta sulatetun hirvenkoiven, jota piti nuoleskella ja ottaa suuhunkin.
Minna oli tuoreeltaan suoritukseen tyytyväinen. Tuomari neuvoi treenaamaan lisää kulmien ilmaisua sekä jatkamaan kulman jälkeen jälkeä eri suuntiin, että koira ei totu aina menemään joko vasemmalle tai aina oikealla kulman jälkeen ja jarruttamaan vielä enemmän vauhdikasta bostonia .

Sitten me ihmiset jouduimme koitokseen. Opastimme vuorollamme tuomaria kahdella muulla alokasluokan jäljellä ja keräämään merkkaukset metsästä pois. Kyllähän ne jäljet sieltä löytyivät, vaikka välillä merkkaukset olivat varsin hyvin piilossa. Hyväksytty suoritus siis meiltäkin.
Kaasuttelimme kahvitauolle ja siirryimme odottelemaan että viimeinenkin jäljestäjä tulee metsästä. Vielä oli aikaa seurustella ihmisten ja koirien kesken, kun tuomari ja sihteeri kirjasivat tuloksia. Lopulta kaikki oli valmista, ja tuomari kutsui meidät kuulemaan niitä. Kisakertomuksessa todettiin, että maasto oli kuivaa, mikä teki jäljestyksen koirille haastavaksi. Sorkkaeläinten jälkiä ja papanoita oli havaittu.

Kunkin koiran suoritus kuvailtiin, kerrottiin pisteet ja palkinto. Kun tuli Mantan vuoro, sihteeri kuulutti että käsillä oli historiallinen hetki: tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa ja koko Euroopassa bostoninterrieri osallistuu Mejä-kokeeseen. Manta teki tämän kunnialla: se jäljesti 44 pisteen edestä ja sai ykköspalkinnon avoimesta luokasta. Meillä oli tietysti ilo ylimmillään: jo hyväksytty suoritus olisi ollut hienoa, mutta ykkönen heti ensi yrittämällä oli jotain aivan loistavaa!

Kun ajelimme etelään päin kotia kohden, totesimme vain, että kannatti tehdä pitkä reissu. Kivan jälkiviikonlopun hyvässä seurassa ja ihanassa maastossa kruunasi Mantan hieno saavutus. Kyllä oli pikku bostoni kehunsa ansainnut!

Koesuorituksen arvostelu:

Jäljestämishalukkuus (0-06): 6.00

Jäljestämisvarmuus (0-12): 11.00

Työskentelyn etenevyyys (0-10): 9.00

Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14): 11.00

Käyttäytyminen kaadolla (0-03): 3.00

Yleisvaikutelma (0-05): 4.00

Koeselostus:

Koira lähti rauhallista kävelyvauhtia, tarkasti lähtömakauksen, siitä suoraan kulmalle. Tarkisti sen. Toisellaosuudella pieniä tarkistuslenkkejä. Loppuosuus suoraan kulmalle, jossa laaja tarkistuslenkki. Kolmannen osuuden alussa tarkistuslenkki. Loppuosuus suoraan kaadolle, jonka nuuski.

———————————————————————————————————————————————————————

In Swedish:

Det gjordes bostonterrier historia i Sievi: Manta fick första pris i spårprov.

Vårt lilla Bostongrupp hade tränat ett år förutom vinterpausen för jakthundarnas spårprov. När våren kom var Manta, Nade och Brindi färdiga för Spårnings provet. Nade tog en skräp i näsan och Brindi fick brunst, så Manta var den ända som kunde göra det.

På lördags morgonen packade sig Minna, Manta och Annukka, som lovade att ta fotografier och delta i spårgörandet. Man kör inte till Sievi från Helsingfors i en stund. Resan tog 6 timmar med tanknings paus. Vår mål var Urjanlinnas campingområde, var vi bosatte oss i en liten stuga. Vi fattade att de vore inte möjligt att göra detta med en Grand danois.

Det hölls en sammankomst med spårgörare på kvällen. Det brukar vara så att deltagarna gör spåren för andra. Vi var där för första gången så vi frågade och fick göra 3 spår med en erfaren spårgörare, Två ÖPPEN-klass spår och en VINNAR-spår. Vi hade förstås gjort spår vid träning och navigering gick bra, men dold markering var något man måste se först i praktiken. På nästa dag skulle vi sedan fungera som domarens hjälp på ÖPPEN spåren, berätta honom var spåren gick och informera honom i god tid var nästa vinkel var, om hunden skulle go vilse.

Det var lätt att göra spår i en öppen och platt mosskog. Vi märkte tiden vid starten av spåret för domaren och sen gjorde vi blodspåret med hjälp av en blodig svamp som man drog bakom sig. Vinklar kom två på spåren och på båda ställen spillde man lite blod. Det härmade platser var den skadade viltet hade liksom vilat sig. vid slutet av spåret spillde man lite blod till. Före man spårade spåren dagen efter skulle man föra en älgfot. Spåret för det öppna klasset är 900 meter, vinnarklassens spår är längre och svårare. Där skulle man också lyfta svampen från market för at göra det svårare för hunden.

Vi lämnade camping områdens dans och gick till sängen tidigt så at vi skulle vara färdiga för action klockan åtta på morgonen. Vi träffade överdomare, som hällde startpratet och gav instruktioner. Där var också andra nybörjare. Alla hundar var av olika raser, retriever, tax, utterhund och en skyeterrier. Manta var en olik syn vid detta grupp. Vid början av provet sättes alla hundarna lite undan vid kanten av skogen och fästes vid träden från deras spårnings linor. Snart hörde man en hagelgevärs skott, men hundarna brydde sig inte om den. Alla kom igenom skottprovet, so alla fick delta i själva spårningen.

Manta var inte lyckligtvis inte den första, hon och ägaren fick slappna av i bilen ett tag. De hade tur, för näst var de deras tur, för den lovade molntäcket kom inte. I skogen reste temperaturen hela tiden vilket gör spårningen tyngre för hundarna.

Manta visste väl vad de var på gång när man sätter på sälen och linan betyder det att man går och spårar snart. Hon väntade otåligt på huvuddomaren. När domaren kom, guiden visade var spåret startar och hunden spårade spåret väldigt ivrigt. Som tur fortsatte spåret först till en fuktig och skuggig träsk var spåret var lätt för hunden. Vinkeln hittade hon efter ett litet sökande. I mosskogen fortsatte Manta bra men det varma och torra luftet tog en bit av hundens krafter men spåret hittades pånytt och den andra vinkeln kom emot. Vid slutlegan Manta hittade en smältad mosfot som hon slickade på istället för en torkad sorkfot.

Minna var glad över performansen. Domaren anvisade att träna vinklarna mera och att hunden fattar att spåret går inte alltid till vänster eller höger efter en vinkel och att bromsa ner lite den ivriga bostonen.

Sen var de vårt tur. vi fungerade som guider åt domaren på spåren som vi gjorde på två andra nybörjar spår och plocka bort markeringarna. Spåren hittades nog tillslut, även några gånger var det lite svårt att hitta markeringarna. Så ett acceptabelt result från oss också.

Vi körde till kaffepauset och väntade tills den siste spåraren var bort från skoget. Det var ännu tid at prata med andra människor och hundar när domaren och sekreteraren gjorde resultaten. Till slut var alla där och domaren kallade på oss att komma och lyssna. Vid tävlings sammandragningen konstaterades att terrängen var torr, vilket gjorde spårningen för hundarna svårt. Sorkdjurens spår och avlösning hade setts också.

Alla hundarnas prestations beskrevs, poängen och priset också berättades. När det var Mantas tur, annonserade sekreteraren att detta var en historisk moment: troligtvis var Manta den första Bostonterrier som i Finland och hela Europa hade deltagit i en spårningsprov. Manta gjorde detta med stil: hon spårade för 44 poäng och fick första priset från öppna klassen. Vi var förstås överlyckliga : även ett accepterat result hade varit bra, men en etta med första försöket var fenomenalt!

När vi körde sen hem till södern, so tänkte vi att nog var det värt att göra den långa resan. En fin veckoslut med bra sällskap och i fint terräng, och en fenomenal prestation av Manta. Nog har den lilla bostonen tjänade sin beröm!

Resultaten av spårprovet:

Spårvilja (0-06): 6.00

Spårnogrannhet (0-12):11.00

Arbetets förlopp (0-10):9.00

Förmågan att klara upp start, vinkel, legan och bloduppehåll samt informering vid bytet (0-14):11.00

Beteendet vid bytet (0-03): 3.00

Helhetsintryck (0-05):4:00
Provkommentar:

Hunden startade med lugnt gångshastighet, reviderade startlegan, och därifrån rakt till vinkeln. Reviderade den. På andra delen några små revideringslänkar. Slutdelen rakt till vinkeln var et stort revideringslänk. Vid början av den tredje delen reviderings länk. resten av delen rakt till byte, som den sniffade på.

Yleistä 24/06/2014

2 kommenttia uutiseen “Deana At Nevicata’s z Certovej Záhrady ”MantaAdalmiina” teki bostonihistoriaa Sievissä! Det gjordes bostonterrier historia i Sievi!”

  1. The Heimopäällikkö Says:

    NIIN ylpeä ja onnellinen Minnan ja Mantan onnistumisesta, että ei paremmasta tunteesta väliä!! Upeeta, kertakaikkiaan!

  2. Taru klén Says:

    Onnittelut! Hieno suoritus! Kääpiökoiraenergiaa ja fiksuja ihmisiä!

Kommentoi


http://hornygirlescort.com