Keskiviikkona aamulla klo 10 kävin noukkimassa Annun kyytiin jäljentekokaveriksi Lestijärven MeJä- kokeisiin.

Autoon oli pakattu rutkasti hyvää mieleltä, kaksi koiraa; Manta ja sen ”veli  Ruu” turistina sekä erinnäisellä määrällä tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa.

Paikan päällä perillä meiltä sitten kyseltiin suostuisimmeko tekemään voittajaluokan nelosjäljen lisäksi avoimen ensimmäisen jäljen ja niinhän me sitten suostuimme, joten keskiviikko ilta kului rattoisasti metsässä mittaillen askelpareja, merkkien kiinittelyyn sekä jälkien veretykseen. Päivän kruunasi Valkeisjärven leirintäalueen lempeä löylyinen sauna.

Torstaiaamuna kukonlaulun aikaan ylös, ulos ja koirien kanssa ”lenkille”. Termoskuppiin kahvia ja kokoontumispaikalle. Tuomarin puhuttelu ja lähtöjärjestyksen arpominen. Arvonnassa minulle ja Mantalle jäi voittajajälki kuusi eli päivän viimeinen ja siitä sitten ”ampumaan koirat” – kaikki koirat läpäisivät paukkuarkuustestin, joten ei muuta kuin aloittamaan MeJä-koe.

Annu lähti ensimmäiselle avoimen jäljelle oppaaksi ja minä koirineni jäin odottelemaan, että pääsen opastamaan omatekemäni voittajaluokan neljännen jäljen. Onneksemme sää suosi mejäilyä, eikä lämpö noussut yli 15 asteen ja ajoittain sataa ripotteli.

Ennen jäljestystä jostain syystä olin täysin lannistunut, enkä uskonut saavuttavamme tulosta … viime kauden aikana sen verran monta hukkaa painoi takaraivossa… Lopulta tuli meidän vuoromme, kaappasin Mantan kainaloon, ilmoitin tuomarille oman ja koiran nimen – ja nostin Mantan suoraan alkumakaukselle, mitä se jäi haistelemaan ja lähti ryömien liikkeelle. Manta kulki kuin juna raiteilla jäljen päällä lähes koko ajan, merkkasi makuut kaikki, vaikka pelkäsin ettei ensimmäistä tuomari huomannut. Manta suoritti kaikki kulmat kunnialla ilman sen suurempia lenkkejä tai oikaisuja ja katkokulman se ratkaisin mallikkaasti yhdellä laajalla kaarella.

Kahdesti tuulen tuomat jälkien tuoksut viereiseltä metsätilkulta hieman häiritsivät Mantan työskentelyä, ja jouduin kehottamaan sitä takaisin omalle jäljelle. Näitä lukuunottamatta luonnehtisin suoritusta ”jäätävän hyväksi” ja se todistaa loistavasti sen että Manta kyllä tietää mitä pitää tehdä, kyse on siitä viitsiikö se vai viekö metsän kaikki muut ”pikku” eläimet voiton sen keskittymisestä. Manta löysi onnistuneesti kaadon, haisteli sen ja kun sitä vähän ”härnäsin” hirven sorkalla otti se sorkan suuhun ja yritti lähteä sitä piilottamaan.

Sitten jäätiin odottamaan lopullisia tuloksia – tässä vaiheessa olin vahvasti siinä uskossa että voittajaluokan ykköstulos on tulossa ja niinhän siinä sitten kävikin! Ykköstulos 45/50 pisteellä! Tämä tarkoittaa sitä että Mantalta on nyt kaksi voittajaluokan ykköstulosta kahdelta eri tuomarilta – enää yksi ykköstulos tarvitaan… valioitumiseen!

Katkokulma: yhden voittajaluokan jäljen kulmista tulee olla katkokulma, millä tarkoitetaan veretöntä kulmaa. Jälkeä tehdessä veretykseen käytettävä sieni nostetaan osaksi matkaa ylös ja lasketaan vasta tietyssä kohtaa kulmaa takaisin.