Koirana bostoninterrieri

Kasvattajahaastatteluissa usein kysytään mihin tavoitteeseen koirien kasvattaja työssään pyrkii. Vakiovastauksena on tavoitella tervettä, rodunomaista sekä hyväluonteista koiraa. Kyseessähän on yksi vaivattomimmista roduista. Ei vaativaa turkinhoitoa, ystävällinen, oppivainen ja leikkisä.

Oikeastaan vasta yhdessäelo bostonin kanssa auttaa ymmärtämään ettei kysymyksessä ole mikään tavallinen koira. Vaatimattoman koiran julkisivun alla piilee varsinainen koiramaailman helmi. Täytyy vain olla halukas antamaan pienelle koiralle sen arvoinen elämä; rakkautta, virikkeitä, kuria, turvallisuutta sekä sopivasti haasteita. Se on alusta lähtien itseoikeutettu perheenjäsen ja osallistuu aktiivisesti kaikkeen. Koiran kanssa on mahdollista saavuttaa täysin harmoninen luottamussuhde. Se on silloin älykäs ja herkkävireinen koira. Jotta tähän tavoitteeseen päästään, täytyy olla valmis viettämään aikaa koiransa kanssa. Sille tärkeintä on olla ihmisensä lähellä.

Tämä arkinen yhteisymmärrys näkyy ulkopuolisille, kun osallistutaan harrastuksiin, jossa ihmisen ja koiran suhde on puntarissa. Bostoni luottaa omistajaansa myös häiriötilanteissa. Nämä koirat erottuvat kehissä koska ne seisovat rauhallisina mutta valppaina, odottaen omistajansa merkkiä. Harjoituksen tulosta, sanotaan, mutta todellisuudessa kyse jostain syvällisemmästä – ihmisen ja koiran välisestä suhteestä. Näiden koirien kanssa on vietetty aikaa ja ne ovat henkisessä tasapainossa.

Ihannebostoni on aina ennen kaikkea kotikoira. Tämän täydellisen kotikoiran kanssa voi sitten harrastaa näyttelyitä, tokoa, agilityä, jälkeä… melkein mitä tahansa. Kyse on vain elinpiirin laajentamisesta ja yhteisten kokemusten hankkimisesta tavalla, josta molemmat nauttivat.

Ihannebostoni pähkinänkuoressa: Terve, kaunis pieni koira, jonka kanssa eläminen on ilo ja etuoikeus.