”Porilaine muija pyys tarkemmi kattomaa, nuuskimaa ( haukkaamine oli oma ireani) minkälaine o serttiruusuke, no minähän sen kotia toin Maalahden näyttelyst tännään.

Se on kuulkaa joskus ihan hirvittävän pelon paikka se hammaslääkärin tuoli!
Onneksi mulla on niiiiiin ihanan silkkinen ja lämmin turkki, sitä voi rentouttavasti hiplailla ja kappas vain:
hammas tuli paikatuksi!

Jiihaaa! – Minä, Väinö täällä taas äänessä pitkästä aikaa. Lue lisää… »

Heimopäällikkö hankki uudet matot olkkariin ja siitäkös riemu repesi… Lue lisää… »

Meijän mutsi, tuo kuuluisa hammaspesukoira Orvokki, oli eräänä aamuna estynyt hoitamaan terveyskasvattajan hommiaan, niin minäpoika DixonIllinois otin ja heitin ekan keikkani tärkeässä tehtävässä Heinolassa, Niemelän kakkosluokassa.
Lue lisää… »

Oikein aurinkoista äitienpäivää kaikille ihmis- ja koiraäideille!
Olen IirisMirjami ja viiden tytön & viiden pojan äiti, mummeli, isomummeli ja isoisomummeli… Yli yhdentoista vuoden elämänkokemuksella voin kertoa että palvelu paranee kaiken aikaa: herkut lisääntyvät, aina on minun vuoroni, on oma paikka ruokapöydässä, saunassa, autossa, sylissä ja minä määrään suunnan ja marssin tahdin.  Ja leikit mitä voin leikkiä. Yleensä pallopelit ja keilaaminen ovat parasta kesäpuuhaa, varisten lennättäminen sytyttää pienen koiransydämeni kiihkeään paloon…
Koska olen Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa IirisMirjamiMöttönen, kruunupäiden kruunaamaton diiva, nykyisin voin nukuskella kruunu päässäni kuten haluan. Tai olla nukuskelematta. Ihan miten milloinkin (tai vartin välein) haluan…
Toivon, että jokaista äitiä jalkojen lukumäärään katsomatta kohdeltaisiin yhtä arvostavasti, rakastettavasti ja hoivaten kuin minua, siksi toivotan ihan kaikille HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Helmikuussa on tullut taivaalta alas aivan kaikkea veden olomuotoa, mutta tänään – ihan tavallisena tiistaina – katseltiin porukalla Lue lisää… »

Olimme keväisen metsäretkemme loppupäässä, melko lähellä peikkojen pesää, kun perin koppava varis tepasteli näkökenttäämme tienvarsiheinikossa.
Ilman pienintäkään aikomusta väistää, se mustanharmaja krääkkyjä loi ylhäisen katseensa meihin, minuun Jerppaan ja vähäiseen veljeeni Dixoniin. Otus näytti olevan sitä ymmärrystä vailla, että ME olemme niitä, joita siipiveikkojen näillä main tulee väistää! Lue lisää… »

Koko bostonperhekunta oli asettunut perinteiselle tähystys- ja lepopaikalle; keskellä takapihaa olevalle puulaatikon kannelle, siniselle makuupussille. Kaikille oli sopivasti tilaa, joskin kolmetoistavuotias mummo-Eevi retkotti sorkat suorina peitolla poikittain ja kuorsata tärryytti menemään, muista sukulaisista piiruakaan piittaamatta. Aavistuksen omahyväistä toimintaa, mutta suodaan moinen moukkamainen käytös, kun on tuota ikääkin mummolla meidän suvussa eniten… Lue lisää… »