Tervehdys kaverit!

Ajattelin taas vähän kertoa kuulumisiamme. Lemmystä on kasvanut jo aika iso ja sen korvatkin on jo ihan pystyssä. No iso ja iso, se painaa 4,7 kg. Aika vähän se on verrattuna mun mahtavaan 9,6 kiloon! Ja läskiähän mussa ei ole yhtään! Olen siis silkkaa teräksistä lihasta ja mahottoman isot luut!

Me ollaan touhuiltu kaiken näköistä. Olemme harjoitelleet tassuterapeutteina oloakin. Mä olen siinä ihan maestro ja Lemmykin alkaa jo oppia. Me käydään mamman töissä harvase viikko ja musta tykätään siellä ihan kauheesti. Mamma on sanonut, että vaikka olenkin tosi rauhallinen jätkä muutenkin, käytökseni muuttuu vanhaksi suomalaiseksi filmiksi, kun menemme työpaikan ovesta sisään. Annan rauhassa vanhojen vapisevien käsien rapsuttaa itseäni ja jos ette kerro kellekään voi kertoa, että tykkään siitä, kun rapsutusta saa mielin määrin! Varovasti saatan jopa vähän lipaista vanhuksia poskesta, enkä mene sata lasissa kiihkeästi suutelemaan kuten kotona.

Lemmyäkin kehuttiin niin kovin rauhalliseksi pennuksi, kun se mamman sylistä tutustui mummoihin ja pappoihin. Haah, eivätpä tosiaankaan tiedä totuutta! Kyllä kotioloissa tosta kikkareesta on rauhallisuus kaukana!
Se siis vetää koko ajan kämppää ympäri niin, että seinät, patterit ja pöydänjalat vain kolisevat ja ykskään matto ei ole paikoillaan! Vai koliseeko sitten sen päässä… en oo ihan varma. Voikohan tosta jatkuvasta ”pää edellä patteriin” tulla jotain pysyviä vaurioita… Sit joka kerta, kun se nousee sohvaa vasten kerjäämään sinne pääsyä, se lyö päänsä sohvapöytään. Ja sitten ihan joka kerta!

Se pärrää mulle koko ajan ja olen pari kertaa joutunut sitä vähän painamaan lattiaan, että rauhottuis. Enhän mää nyt hyvänen aika jaksa näin vanhana enää tollaista menoa! Nyt mamma nauraa tuolla jotain… käskee mun kertoa, että olen muka taantunut Lemmyn tasolle ja yhdessä vedämme kämppää ja pihaa ympäri… Jos joku kysyy, niin mitään en tunnusta!!

En tiedä onko tullut jo puheeksi, mutta jäin aikoinaan kiinni siitä, että osaan tulla ulos metallihäkistä. Nyt mamma pistää aina jonkun viritelmän siihen lukitukseen, jota en ole vielä kerinnyt ratkaisemaan. Kyl mä senkin vielä joku päivä hokaan!
Tossa yks päivä meidät oltiin kaikki kutsuttu mamma työkaverin (sen jolla on ne Hilma ja Tellervo) läksiäiskahveilla ja Lemmy pistettiin kantokassiin kahvin ajaksi. No meniköhän ihan viittä minuuttia, kun siinähän se taas kiehnäs jaloissa. Se oli osannut avata kantokassin kattoluukun!!! On se taitava jätkä! Mun opit ovat siis menneet perille!! Se jopa osas kolmikuisena avata saunan oven, jonka tekniikan ratkaisemiseen multa meni melkein vuosi. No, vähänkö ton kikkareen on helppoa matkia kaikkee mun jo osaamaa!!
Mutta ei se reppana osaa vielä kirjoittaa, eli mä joudun kertomaan senkin jutut!

Terkkuja kaikille!

-Dio