Seinäjoen Puistokodin lauantai oli mustavalkoista vilinää täynnä, kun poikkesimme viihdyttämään asukkaita koko koirakokoelmamme kanssa. Bostonit eivät olleet tuttuja entuudestaan, mutta nyt ovat.
Lupu-Kalle parkkeerasi nualemakualemahoitoaan antamaan asettaen käpälänsä olkapäille, Orvokki istui sylissä ja rollaattorin kyydissä, sekä vilisti pitkin olohuonetta mummojen ja pappojen ilona. Eevi tarkasti kaikki namuvarastot ja Iiris kiipeili sylistä syliin kuin mikäkin vuorikauris. Jälleen kerran oli hienoa huomata hellät katseet koiria kohtaan ja kuulla ne muistot kaukaisilta ajoilta omista koirista. Tassuterapeutin kosketusta ei voi korvata mikään muu kuin toisen tassuterapeutin kosketus. Niin se vaan on!