Ihanaa, bostonit, ihanaa! Kolme jälkitulosta samasta kokeesta!

Sievin Mejä-kokeessa 7.6.2015 oli ennennäkemättömän runsas bostoniedustus: Deana At Nevicata’s Z Certovej Zahrady ”Manta” avasi rodun Mejä-tulostilin Suomessa viime kesänä, ja nyt oli tulosta tavoittelemassa kolme bossua. Mantan lisäksi ensikertalaiset Nevicata’s Julia Roberts ”Brindi” ja Nevicata’s Natalie Wood ”Nade” olivat mukana kokeessa. Kokeen järjesti Suomen Saukkokoirat ry. ja ylituomarina toimi Sakari Kankaanpää.
Sää oli lupaavan viileä ja sateinen varhain sunnuntaiaamuna. Kostealla säällä jälki pysyy kauemmin hyvänä ja kun luvattua helleaaltoa ei tullutkaan, bostonit pärjäisivät maastossa oikein hyvin.

Ennen jäljelle menoa koirat ”ammuttiin”. Tämä ei ole niin hirveää kuin miltä kuulostaa, sillä tarkoitus on vain katsoa, etteivät koirat ole paukkuarkoja. Ne joutuivat kuuntelemaan haulikonlaukauksen puuhun yksin sidottuna. Tämä ei tuottanut vaikeuksia kenellekään, joten tie jäljelle oli selvä.

Jälkiarpajaisissa Nade sai jäljen numero kaksi. Se pääsi siis jäljelle varsin pian ja into oli suuri. Nadella on aina vähän vaikeuksia keskittyä hommaan tämän valtavan etenemishalun vuoksi. Nyt kova tuuli painoi jälkeä sivuun, ja sinnehän Nade lähti kovaa vauhtia. Olisi häipynyt horisonttiin, ellei tuomari olisi huutanut palaamaan. Tämä oli ”hukka”, jossa koira hukkaa jäljen ja se täytyy auttaa uudelleen oikealle uralle. Tämän jälkeen jäljellä pysyttiin hyvin ja kulmakin löytyi. Nadella oli niin kova nälkä, että verinen multa kelpasi hyvin aamupalaksi. Itse se löysi jäljen jatkon ja lähdettiin toiselle suoralle. Siinä edettiin hyvin, kunnes suunta meni sekaisin.
Nade meni takajäljelle yli 30 metriä ja tästä tuli toinen hukka. Tästä eteenpäin edettiin oikeaan suuntaan, joskin nademaiseen tyyliin pientä siksakkia. Kulmasta mentiin ohi metrin päästä, mutta koira lähti päättäväisesti seuraamaan jälkeä viimeiselle suoralle joten siinä meni aamupala numero kaksi sivu suun. Jäljestys sujui hyvin, kunnes aivan loppusuoralla Nade ampaisi suoraan sivulle tuulen suuntaan. Näytti siltä, että tulisi se kolmas hukka, joka veisi tuloksen, mutta ei. Tuuli teki taas temppujaan ja puhalsi sorkanhajun kaadolta metsään. Nade kaarsi sinne, missä haju vahvistui ja löysi perille nuuskuttamaan ja nuolemaan palkintoaan. Pisteitä tällä esityksellä saatiin 29/50 = AVO 3.

Seuraavaksi jäljelle lähti Manta, joka sai arvonnassa nelosjäljen. Manta ei kauan metsässä viipynyt ja sitä sai jarrutella tuttuun tapaan. Kulmat merkattiin nopeasti haistamalla ja suurin osa jäljestä edettiin suoraviivaisesti . Sorkka kiinnosti etanoineen päivineen. Mantan emännällä oli hymy herkässä metsästä tullessa, koska koira teki niin hyvää työtä. Mantan pistesaalis oli huikea 47/50, ja sillä ropsahti komeasti AVO 1 sekä siirto voittajaluokkaan.

Brindi oli toinen ensikertalainen ja jäi jälkiarpajaisissa viimeiseksi. Se jäljesti tuttuun rauhalliseen tyyliinsä tekemättä hukkia. Brindin kanssa kulkeminen oli leppoisaa, ja koira löysi kulmat itse. Niihin piti pissata ja multaakin syödä. Brindille on aina vaikeinta olla kiinnittämättä huomiota ihmisiin jäljellä, mutta onneksi Sievin metsissä liikkuu vähän väkeä. Sorkalle päästiin, vaikka tuuli toi tieltä päin houkuttelevia hajuja – liikkuiko siellä tuttuja? Brindille pisteitä kertyi 33/50 eli AVO 2 on nyt meriittilistalla.

Näin bostonit onnistuivat kaikki saamaan tuloksen kokeesta. Kaikki olivat tyytyväisiä viikonloppuun, vaikka ajomatka Pohjois-Pohjanmaalle on pitkä. Sievissä on hienot jälkimaastot, ainoa pikku miinus on se, että karhun jälkiä kuulemma taas näkyi maassa. Onneksi saimme jäljestää rauhassa ja sorkatkin olivat tallella jälkien päissä, kun sinne ehdittiin. Paluumatkalla pidettiin sorkkariehujaiset nurmikolla ja otettiin poseerauskuva, koska sateisen ja kolean sään takia kameraa ei viitsitty ulkoiluttaa kokeessa ollenkaan.

Onneksi nenätiimillä on aina omat sorkat mukana!