28.8.2015 perjantai oli matkustuspäivä, saavuttuamme Turun kautta Ahvenanmaalle, totesin agilityratojen sijaitsevan jalkapallokentällä ja ne olivat rajattu vain paksulla, maahan naulatulla muovinauhalla…  Jep, jos tuosta kenän poikki viilettä mennä mikä tahansa metsäneläin, niin sepä on sitten siinä se rata, sillä yksin kyllä jään radalle seisoskelemaan… Suureksi onnekseni koko viikonloppuna ei kyseistä äksidenttiä tapahtunut.
Ensimmäinen startti mini2 A – rata vaikuttu hyvin helpolta, mutta koska rataa ei ympäröinnyt aidat otin varman päälle, joten ylitimme ihanne ajan 5.78 sekunilla. (nyt en muista enää mikä ihanne aika oli). Otimme kepeistä 2x -5 virhepistettä, eli Manta aloitti keppien pujottelun väärältä puolelta ja noin puolessa välissä pujottelua jätti yhden välin menemättä, sekä yhden kontaktivirheen puomilta, eli puomin loppupäässä hyppäsi kontaktialueen yli. Yhteensä -15 virhepistettä + -5.78 virhepistettä ylitetystä enimmäisajasta (= -20,78p) mutta siitä huolimatta luokan voittaja.

Lauantaille oli tiedossa kaksi agility luokkaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, joten ei päässyt vilu yllättämään…
Mini2 B: Jostain syystä koin radan aivan tajuttoman vaikeaksi, epävarmuus otti vallan ja tämä aikaan sai sen, että hidastin vauhtia entuudestaan. Lämpöinen päivä lisäsi läsnäolemisen puutetta, joten saimme kiellon yhdelle esteelle, kun unohdin sanoa Mantalle että pitää hypätä, lisäksi kepeistä tuli toinen – 5 virhepiste. Olin liian lähellä keppejä, jolloin Manta juoksi vain ensimmäisestä välistä läpi. Ihanne aika tälle radalle oli 37 sekunttia minkä ylitimme 14.86 sekunnilla, lopputulos oli -10 virhepistettä ratavirheistä + -14.86 ylitetystä ihanneajasta (= -24.86p) mutta 3. sija.

Mini2 C: En ennättänyt rataantutustumisessa kertaakaan kävelemään rataa sujuvasti läpi, kun jäin pohtimaan kuinka suoriudun radan haastavista osista – tämä on asia mikä meikäläisen kohdalla aikaan saa sen, että rata ei tule menemään sujuvasti joten yliaika on väistämätön… Muuten rataa voi luonnehtia onnistuneeksi, kontaktit menivät puhtaasti ja kepitkään eivät tuottaneet virheitä, mutta toiseksi viimeisenä olevasta keinusta sen sijaan sitten otimme -5 virhepistettä – Manta juoksi käytännössä katsoen keinun kontaktiosan yli, ilmeisesti sen tähden, että se tuli vähän liian lujaa keinulle ja keinun pinta oli semmoinen, että sen päällä oli vaikea jarruttaa (liukas) joten koska pyysin sitä hidastamaan, eikä pinta mahdollistanut hidastusta Manta hyppäsi keinusta pois. Ihanne aika tälle radalle oli 38 sekunttia – ratavirheitä -5 ja ylitetystä ihanne ajasta -16.97 (= -21.97p) mutta 2. sija.

Sunnuntaina oli viimeinen rata:

Mini2 E rata vaikutti kovin helpolta – ihanne aika 44 sekunttia, otin alkuradan rauhallisesti mutta heti keppien jälkeen lisäsimme vauhtia, ei ratavirheitä ja yliaikaakin vain 3.34 sekunttia (= -3.34p) eli yliaika + nolla mistä siten 2. sija.

Kaiken kaikkiaan suuresti onnistunut kisareissu, opin paljon uutta itsestäni ohjaajana ja jälleen en voinnut olla kuin tyytyväinen Mantaan, se matkusti laivassa kuin vanha tekijä, eikä hötkyillyt missään vaiheessa eikä missään tilanteessa – ONNELLINEN 🙂