13.3.2016

Länsi-Uudenmaan Agilityharrastajien järjestämissä kisoissa LÄGI-hallissa sitten kajahti – nimittäin riemun kiljaisu!

Jälkimmäisellä agilityn A mini II-radan lopuksi olin siinä uskossa, että tulokseksi tuli nollarata. Luodin lailla ei Manta rataa kulkenut,  joten pieni jännitys vielä radan jälkeen oli, että saatiinko se suoritettua ihanneajan puitteissa…  ja kontaktiesteistä voi aina paukkua miinuspisteitä ilman, että sitä rataa tehdessä huomaa. Mutta EI, ei kontaktivirheitä, eikä aikavirhettä, vaan PUHDAS NOLLA -1.50 sekunnin ajalla, eli siis 1.50 sekuntia ihanneajan alle.

Mantalta puuttui vielä yksi Luva, että olisimme saaneet agilitysertin eli luokkanousun kolmosiin. Luvia tai sertejä ei jaeta kakkosluokassa nollan saaneille, vaan kilpailuissa koirakoiden määrä vaikuttaa kuinka monta luvaa tai sertiä jaetaan. Kyseisessä luokassa oli seitsemän koirakkoa, tarkoitti se sitä, että pitää olla vähintään toisena lopputuloksissa,  jotta saa sertin ja luokkanousun.

Oman onnistuneen suorituksen jälkeen ei auttanut kuin mennä lähimetsään kävelemään ja jännittämään miten muilla koirakoilla menee – yllämmekö vähintään toiselle sijalle…  Meidän onneksemme ja muiden epäonneksi suoritetulla NOLLAtuloksella  -1.50 sekuntia-tuloksella sijoituttiin toiseksi!
Onnen kyyneleitä… Katsotaan vaihtuvatko ne kolmosissa tuskan hieksi…

Kyllä on vaan maan mainio ja yyber lahjakas tuo Manta!  <3