Suru-uutisiin ei vaan totu, ei, vaikka olisi kuinka luonnollista ja joskus armollistakin.

Pari päivää on taas mennyt kallella kypärin, vatsa sekaisin ja kyyneleet silmissä: maailman ihanin, lempein ja hauskin bostonherra Dio on poissa. Suorilta jaloilta lähtevät suurmiehet, niin Diokin kahdentoista ja puolen vuoden iässä. Dio on kasvateistani ainoa, joka on palkittu Eckerön kansainvälisessä näyttelyssä parhaana uroksena JA paras narttu nelosena! Ikuinen ennätys! Dio oli enemmän kuin koira; nelijalkainen henkilö, hyväntahtoinen kuuntelija – jokaisen koiranomistajan aito kotitarvepsykologi. Suurenmoinen kunnia niin kasvattaa kuin myös omistaa Dion kaltaisia koiria, huumorintajuisia, hauskoja, pitkäikäisiä ja terveitä. Kauneimmat kiitokseni Hannalle, Rikulle ja Oonalle – lämmin osanottoni suureen surunne.